Vaikeita kysymyksiä yhdenvertaisemman digiarjen edistämiseksi

Oletko hakenut blogiamme Google-haun avulla? Hakutulos tarjoaa blogille otsikon “Kuulumisia digitaalisen osallisuuden ääreltä”. Otsikon mukaisesti olemme ehtineet esitellä monia hankkeessa toteutettuja digitaalisen osallisuuden kasvuun tähtääviä kokeiluja sekä jakaneet toimijoidemme ajatuksia digitaalisesta osallisuudesta. Tässä blogitekstissä haluamme kysyä. Ihmetellä. Pohtia. Herättää ajatuksia. Yhdessä sinun kanssasi.

Hyvän mitta -työkirjassa on toteamus: “Usein tuloksellisimmat toimintamallit ovat niillä, jotka uskaltavat kysyä kaikkein vaikeimmat kysymykset.” Lausahdus onnistui tuottamaan pysäyttävän hetken ja kaikessa yksinkertaisuudessaan toimi “sytyttimenä” myös tähän blogijulkaisuun. Hankkeemme muotouttaa parhaillaan uusia toimintamalleja kaikkien hyödynnettäväksi ja ne tähtäävät yhdenvertaisempaan digiarkeen. Me todella haluamme haastaa itsemme kysymään juuri niitä vaikeita kysymyksiä, jotka asettavat hankkeessa luotuja toimintamalleja syvempään tarkasteluun. Lisäksi toivomme, että nämä kysymykset haastavat juuri Sinua pohtimaan kehitysvammaisten henkilöiden toimintaympäristöjä ja käytäntöjä, juuri tässä hetkessä. Kyse on halusta ja uskalluksesta. Eteenpäin vievästä voimasta. Tässä kirjoituksessa pohjustamme ja sitten lataamme. Pohjustukset ovat kenttähavaintoja kehitysvammaisten henkilöiden digiarjesta. Kysymykset. Ne tulevat meiltä.

Kysymyksiä, jotka täytyy kysyä ääneen

Istahdan sohvalle. Näen ruudun ja yhteys avautuu. En tiedä miten se tapahtuu, mutta se tapahtuu. Saan olla mukana. Jos minua pyydettäisiin avaamaan etäyhteys, en tiedä miten sen tekisin. Kokemukseni ja mukana oloni tässä digiyhteydellä tapahtuvassa toiminnassa on riippuvainen muiden avusta. Omat digitaitoni eivät vielä riitä. Ehkäpä vielä joskus.

Puolesta tehden ja valmista tarjoten VAI yhdessä oppien ja digitaalista toimijuutta tukien?

Kokoonnumme yhteisen ruudun ääreen. Meitä on koossa hyvän kokoinen jengi. Minulla on oma digilaite, mutta en osaa käyttää sillä juuri tätä etäyhteyttä. WhatsApp-videoyhteyttä osaan käyttää ja Messengeria. Yhteys virittyy valmiiksi. Sitten kuunnellaan ja katsellaan. Olen kokija. Mukavia siellä ruudussa tuntuu tapahtuvan. Nauramme yhdessä koko porukalla. Kuluu hetki ja ymmärrän, että tässä tilassa on liikaa ääntä minulle. Haluan omaan kotiin hetkeksi. Voisin katsella etätarjontaa kotona vielä hetken, mutta se vaatisi oman älylaitteeni käyttämistä. En osaa virittää etäyhteyttä, en ole harjoitellut sitä. Haluaisin käyttää tuota sovellusta muussakin yhteydenpidossa, vaikka kavereiden kanssa, mutta en tiedä miten sitä käytetään.

Määräytyvätkö käytettävät alustat ja harjoiteltavat digitaidot organisaatioiden vai toimijoiden tarpeista käsin?

Mun suurin toive on saada oma digilaite. Älypuhelin. Sellaista olen jo kaverilta kokeillut. Ollaan harjoiteltu laitteen koskettamista ja myös sitä, miten siitä pitää huolehtia. Kaveri sanoi myös siitä, että selkä menee kipeäksi, jos väärässä asennossa käyttää pitkään. Pitää käyttää sitä jollain muulla tavalla. Eikä kuulema kannata käyttää liian kauan, voi alkaa silmät punoittamaan. Toivon omaa älypuhelinta, mutta sen saaminen voi olla vaikeaa. Moni miettii, osaisinko käyttää sitä oikein ja turvallisesti. Minä ajattelen, että osaisin, kun harjoittelisin ja saisin harjoitteluun tukea.

Kuka päättää sen, kenellä on oikeus digitaaliseen osallisuuteen?
Kuka päättää sen, mitä taitoja me arjen toimintaympäristöissä harjoittelemme?

Ja vielä lopuksi pohdimme tässä ajassa: Tuotammeko digisisältöä tarpeisiin vai niiden kehysten kautta, jotka ovat itsellemme tuttuja ja miellyttäviä? Kuka määrittää sen, millainen sisältö on tarpeellista?

Mitä ajattelet,riittääkö se, että tuottaa?

Nostivatko nämä kysymykset sinussa esiin tunteita? Millaisia? Voisitko kuvitella hyödyntäväsi näitä kysymyksiä, kun seuraavan kerran tarkkailet omaa ympäristöäsi?

Myös poikkeustilanteessa on huomioitava juurisyyt

Elämme maailmassa, jossa vallitsee poikkeustilanne. Tässä tilantessa olemme pääseet seuraamaan eri toimintaympäristöjen kykyä hyödyntää digitaalisuutta toiminnassaan. Havaittavissa on ollut yhdessä tekemistä, rohkeita kokeiluja ja valtavan upeita onnistumisia. Tilanne on saanut tarttumaan suunnitteilla olleisiin asioihin sekä luopumaan vanhoista, toimimattomista rutiineista. Samalla olemme kuitenkin havainneet sen, että digitaalista osattomuutta ylläpitävät tekijät eli juurisyyt ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Ilman juurisyiden havaitsemista ja niihin tarttumista on vaarana se, että kaikki jo tässä lyhyessä ajassa näkyviin tulleet upeat ja uudistavat teot pysähtyvät kuin seinään.

Ilman juurisyiden havaitsemista ja niihin tarttumista on vaarana se, että kaikki jo tässä lyhyessä ajassa näkyviin tulleet upeat ja uudistavat teot pysähtyvät kuin seinään.

Ensimmäiseksi juurisyyksi nimeämme asenteet, jotka tulevat näkyviksi myös kysymystemme välityksellä. Onko jokaisella yksilöllä oikeus elinikäiseen oppimiseen, myös digiasioissa? Lisätäänkö yksilön omia digitaitoja harjoittelun avulla ja vahvistetaan samalla omatoimisuuden kasvua vai pidetäänkö tiukasti kiinni rooleista, joissa toinen on auttaja ja toinen autettava? Asenteet johdattelevat meidät myös toisen juurisyyn äärelle eli digitaitojen ja digiosaamisen puutteisiin. Nämä puutteet johtuvat siitä, että digitaitojen harjoittelu ei vielä tällä hetkellä valitettavasti kuulu luonnolliseksi osaksi monenkaan toimintaympäristön arkea. Valmius käyttää digilaitetta omatoimisesti ei pääse kasvamaan, mikäli digitaitoja ei saa harjoitella ja kehittää säännöllisesti. Kolmannen syyn nimeämme pikemminkin estäväksi tekijäksi, sillä sen taustalta on havaittavissa juurisyyksi nimetty asenteet sekä yksilön taloudelliset valmiudet. Tämä estävä tekijä on digilaitteettomuus.

Lisätäänkö yksilön omia digitaitoja harjoittelun avulla ja vahvistetaan samalla omatoimisuuden kasvua VAI pidetäänkö tiukasti kiinni rooleista, joissa toinen on auttaja ja toinen autettava?

Tekoja, tekoja, tekoja

Ihan Diginä! -hankkeelle vallitseva poikkeustilanne on “normaali”. Olemme saaneet tarttua todella herkällä korvalla kentän tarpeisiin ja reagoida niihin ketterästi. Reagointi ja muovaaminen on ollut meille helppoa, sillä digitaaliset toimintaympäristöt ja digiosaamisen edistäminen ovat todella ydinosaamistamme. Olemme hankkeen alusta lähtien asettaneet tavoitteeksemme olla näkyviä ja kuuluvia. Piiloon jäävä osaaminen ei ole kertaannu ja jalkaudu eteenpäin. Onneksemme näkyvyyden ja kuuluvuuden avulla olemme pystyneet tekemään yhdessä yhteistyökumppaneidemme kanssa tekoja, jotta hankkeemme kohderyhmän digitaalisen taidot ja sitä kautta myös digitaalinen osallisuus vahvistuisivat.

Yksilöt tarvitsevat digitaitoja, jotta uudenlaisen virtuaalisen sisällön kokeminen ja siihen osallistuminen mahdollistuvat.

Tässä hetkessä olemme suunnanneet vahvasti resursseja siihen, että erilaiset yhteisöt ovat saaneet yksilöllistä digitukea digitaalisen sisällön tarjoamiseen kohderyhmälle. Pelkkä sisältö ei kuitenkaan kanna, kun puhutaan digitaalisen osallisuuden edistämisestä ja yhdenvertaisemmasta digiarjesta. Yksilöt tarvitsevat digitaitoja, jotta uudenlaisen virtuaalisen sisällön kokeminen ja siihen osallistuminen mahdollistuvat. Tuon mahdollisuuden eteen on myös poikkeustilanteen aikana tehty valtavasti töitä, tarjoamalla hankkeen kohderyhmälle yksilöllistä tukea digitaitojen harjoitteluun etäyhteyden avulla. Ja mikäli etäyhteys ei ole ollut toimijalle tuttu, niin tie sinne on raivattu tavalla tai toisella, yhdessä onnistuen. Nämä onnistumiset eivät ole jääneet näkymättömiin, sillä niin lyhyellä kuin pidemmällä aikajänteellä tarkasteltuna, ne toimijat, jotka ovat olleet mukana hankkeen toiminnassa, ovat pystyneet osallistumaan myös poikkeusajan toimintoihin itsenäisesti. Digitaidot ovat hioutuneet omaan arkeen sopiviksi ja ne pääsevät hyötykäyttöön.

On aika kysyä viimeinen kysymys: Mitä Sinä viet tästä ajasta tulevaan? Siihen toivottuun tulevaan, jossa myös kehitysvammaisen henkilön digitaalinen osallisuus toteutuu yhdenvertaisesti. Siihen tulevaan, jota kohti tämän hetkisiä tekoja teemme. Tartutko kiinni vai unohdatko?

Lähteet: Anoschkin, K. 2019. Vaikuttavuuden jäljillä. Hyvän mitta. Opas yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kehittämiseen. Viitattu 11.5.2020 https://www.hyvanmitta.fi/wp-content/uploads/2019/12/Hyva%CC%88n-Mitta-Ty%C3%B6kirja-final.pdf

Keskustelu

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *